Kylläpä on mukavaa, kun ei sada vettä. Mielikin on paljon rauhallisempi. No onhan sitä tullutkin. Ojat ovat aivan täynnä. Sanoinkin äidilleni, että pian tarvitaan vene, jotta päästäisiin tielle. Täällähän ei satanut paljon ollenkaan kesän alussa, joten ei tullut marjojakaan. Silloin aikoinaan, kun tuli poimittua kahden kuukauden ajan niin kyllä oli hyviä saaliita. Melkein 20 vuotta tuli kerättyä parhaiden kavereiden kanssa. Se aika oli mukavaa ja sita on kiva muistella. En pääse enää niin usein metsään, koska en halua jättää äitiäni yksin. Pojat ovat luvanneet tulla mummonsa kanssa, jos mie haluan mennä. Toivottavasti vielä pääsee heidän kanssaan marjastamaan.
Miehän olen aika keskinkertainen kirjoittaja ja blokkaaja, mutta yritän kuitenkin joteski. Netti on täynnä ihania ja kauniita blogeja. Tuntuu ettei itsellä onnistu mikään.
Käsitöitä on tullut jonkin verran tehtyä. Äidilleni ja kaverilleni olen saanut valmiiksi sängyn peitot. Sitten on tullut virkattua muutama liina ja kukkiakin on tullut tehtyä. Kuvia mulla ei ole niistä. Ei ole tullut hankittua uutta kameraa särkyneen tilalle.
Kirjoja ja lehtiä on luettavana suuri pino. Serkkuni kantaa mulle kavereidensa vanhoja lehtia, joten luettavaa on. On hyvä, ettei niistä lähde kirjaimet pois. Itellekin tulee pari lehteä.
Kolmanneksi vanhin poikani muutti Etelä-Suomeen, joten ikävä on kova. Hän tulee käymään parin viikon päästä enoni hautajaisissa. Kaikki neljä poikaani olivat enolleni tärkeitä ja rakkaita. Muistui tässä mieleeni lapsuus. Enoni piti Reijo Taipaleen "Satumaasta" ja hän antoi serkulleni ja mulle neljä 20 pennin kolikkoa ja sanoi, että menkää ja soittakaa se. Mehän teimme töitä käskettyä. Eräänä päivänä radiossa soitettiin se ja miehän muistin sen ja kyyneleet virtasivat pitkin poskiani. Kaipaan enoani; hän oli hyvä ja iloinen ihminen. Jaksoi hyvin, vaikka vakava sairaus oli. Sellaista elämä on.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti