Powered By Blogger

keskiviikko 24. lokakuuta 2012

Tuulinen päivä

Täällä on ollut kova tuuli; kissakaan ei ole viihtynyt ulkona kovin kauan. Puiden lehdet mitkä jäivät haravoimatta lentelivät naapurin pellolle. Helpotus mulle, mutta tuleehan naapurinkin puolelta meille.Ikkunat tuli pestyä kun ei ollut niin kylmää.

Viikonloppuna oli vipinää, kun kolme poikaani olivat käymässä. Enoni hautajaiset olivat perjantaina ja se oli aika rankkaa, sillä hän oli mulle hyvin rakas. En voi oikein vieläkään uskoa, että hän on poissa meidän luotamme. Toinen enoni oli myös täällä vaimonsa ja tyttärensä kanssa; he asuvat Göteborgissa, joten heitä ei näe kovin usein. Pojat, kaikki neljä, kävivät myös saattamassa enoani. Keskustelteltiin serkkejen kanssa siitä, että ei nähdä muuten kuin tällaisissa tapahtumissa, joten päätimme järjestää tapaamisen kotikylääni ensi kesänä, johon saavat tulla kaikki kynnelle kykenevät. Tarjottavat ja juotavat tuo kukin itse mitä haluaa. Serkkupoika lupasi kaasugrillin sinne. Ja sitten varaamme karaoken vetäjän päivänviettoomme.

Poikien ollessa täällä korkkasimme uuden Trivial Pursuit-pelin. Parina päivänä pelasimme sitä melkein kolmeen asti yötä. Hauskaa oli. Mutta nyt olemme taas kolmestaan ja päivät kuluvat hitaanlaisesti.




lauantai 6. lokakuuta 2012

Sateetonta päivää

Kylläpä on mukavaa, kun ei sada vettä. Mielikin on paljon rauhallisempi. No onhan sitä tullutkin. Ojat ovat aivan täynnä. Sanoinkin äidilleni, että pian tarvitaan vene, jotta päästäisiin tielle. Täällähän ei satanut paljon ollenkaan kesän alussa, joten ei tullut marjojakaan. Silloin aikoinaan, kun tuli poimittua kahden kuukauden ajan niin kyllä oli hyviä saaliita. Melkein 20 vuotta tuli kerättyä parhaiden kavereiden kanssa. Se aika oli mukavaa ja sita on kiva muistella. En pääse enää niin usein metsään, koska en halua jättää äitiäni yksin. Pojat ovat luvanneet tulla mummonsa kanssa, jos mie haluan mennä. Toivottavasti vielä pääsee heidän kanssaan marjastamaan.
Miehän olen aika keskinkertainen kirjoittaja ja blokkaaja, mutta yritän kuitenkin joteski. Netti on täynnä ihania ja kauniita blogeja. Tuntuu ettei itsellä onnistu mikään.
Käsitöitä on tullut jonkin verran tehtyä. Äidilleni ja kaverilleni olen saanut valmiiksi sängyn peitot. Sitten on tullut virkattua muutama liina ja kukkiakin on tullut tehtyä. Kuvia mulla ei ole niistä. Ei ole tullut hankittua uutta kameraa särkyneen tilalle.
Kirjoja ja lehtiä on luettavana suuri pino. Serkkuni kantaa mulle kavereidensa vanhoja lehtia, joten luettavaa on. On hyvä, ettei niistä lähde kirjaimet pois. Itellekin tulee pari lehteä.
Kolmanneksi vanhin poikani muutti Etelä-Suomeen, joten ikävä on kova. Hän tulee käymään parin viikon päästä enoni hautajaisissa. Kaikki neljä poikaani olivat enolleni tärkeitä ja rakkaita. Muistui tässä mieleeni lapsuus. Enoni piti Reijo Taipaleen "Satumaasta" ja hän antoi serkulleni ja mulle neljä 20 pennin kolikkoa ja sanoi, että menkää ja soittakaa se. Mehän teimme töitä käskettyä. Eräänä päivänä radiossa soitettiin se ja miehän muistin sen ja kyyneleet virtasivat pitkin poskiani. Kaipaan enoani; hän oli hyvä ja iloinen ihminen. Jaksoi hyvin, vaikka vakava sairaus oli. Sellaista elämä on.